VIIHDE 20.3. 19:45

We’ll Meet Again -hitistään tunnettu Vera Lynn täyttää 100 vuotta – sota-ajan viihdyttäjällä uskomaton ura

100 VUOTTA Vera Lynnin odotetaan nousevan ensimmäisenä 100-vuotiaana Britannian levylistojen kärkeen uudella kokoelmallaan.

aop

http://is.mediadelivery.io/img/300/b2d98583900448c89f1d7519acceca05.jpg
Ilo ja toivo kuuluivat aina Vera Lynnin äänessä.
Vera Lynn 100 -kokoelmalevy ilmestyi viime perjantaina. Maanantaina laulajatar täyttää vuosisatansa. Edellisen kerran Dame Vera oli myyntilistojen kärjessä 92-vuotiaana silloisella kokoelmalevyllään.

Vera Lynnin ura alkoi jo 7-vuotiaana, kun hänen äitinsä onnistui pakottamaan ja taivuttelemaan pikku Veran esiintymään erilaisissa työläisten klubeissa, joissa tuolloin vielä Vera Welch lauloi yleensä 2–3 laulua.

Ensilevytys oli 1936, ja hänestä tuli jo vuosikymmenen loppuun mennessä yksi aikakautensa suosituimmista artisteista, jolla oli varaa ostaa vanhemmilleen uusi kotitalo, itselleen auto ja minkkiturkki.

Sota mullisti kuitenkin hänenkin elämänsä.

Loi toivoa sota-aikana

Lynn oli levyttänyt vuoden 1939 alussa laulun We’ll Meet Again, josta ei tullut kovin kummoista menestystä ennen kuin toinen maailmansota syttyi.

Tuosta laulusta tuli nimittäin yksi toisen maailmansodan tunnusmelodioista, sillä sitä soitettiin aina Lynnin BBC:lle tekemien musiikkiohjelmien lopussa toivotuksena ”siellä jossain” taisteleville sotilaille.

Lynn levytti myös englanninkielisen version saksalaislaulusta Lili Marleen, joka sekin oli jotain eri poteroissa olevia yhdistävää. Saksan propagandaministeri Joseph Goebbels inhosi alkuperäistä kappaletta ja kielsi sen esittämisen radiossa, mutta joutui myöhemmin taipumaan.

Vera Lynnista on tullut niin tärkeä osa Englannin historiaa, että hänen rooliaan toisessa maailmansodassa opetetaan jopa kouluissa, millä hän poikennee niin meidän Harmony Sistersistämme kuin muistakin sotavuosien viihdyttäjistä.

Ed Simons / Alamy Stock Photo

http://is.mediadelivery.io/img/300/ce5b6af3f70746c4900f9745fdbe390a.jpg

Naapurintyttömäinen Lynn sai sodan alkuvaiheessa lempinimen Force’s Sweetheart (Jermujen lemmikki) ja hänen suosionsa vain kasvoi. Sodan jälkeen jotkut irvileuat sanoivatkin, että toisen maailmansodan sytyttäjä oli Vera Lynnin agentti.

Joka tapauksessa sotavuodet nostivat ikivihreiksi joukon hänen laulujaan kuten mm. The White Cliffs of Dover ja A Nightingale Sang In Berkeley Square, joka tunnetaan myös Frank Sinatran ja The Manhattan Transfersin laulamana.

Sodan loppu ei lopettanut Vera Lynnin suosiota vaan radio ja vastasyntynyt televisio sekä kotisaarilla että Yhdysvalloissa pitivät naista pinnalla. Hittejä riitti vaikka toisille jakaa: Auf Wiedersehen Sweetheart oli 1952 ensimmäinen brittiartistin listaykkönen Yhdysvalloissa.

Englannin saatua kaupallisen television 1955 hänet palkattiin heti tekemään ohjelmia. Ja pian BBC tuli perässä omine tarjouksineen.

Vera Lynn muisteli joitakin vuosia sitten, että 1950-luku oli hänestä tähänastisen elämän parasta aikaa. ”Olimme toipumassa säännöstelystä ja tulevaisuudenusko oli niin suurta.”

Mainetta elokuvista

Sanotaan, että Vera Lynnistä ja hänen musiikistaan tuli 1950-luvulla englantilaisen työväenluokan optimismin symboli.

Vuonna 1967 hän levytti kappaleen It Hurts To Say Goodbye, jonka Juha Vainio suomensi, ja Jarkko Lehti lauloi nimellä Se jääköön huomiseen.

Televisio-ohjelmia ja radioesiintymisiä jatkui aina 1970-luvun lopulle asti. Kun suosio laski välillä Englannissa, Lynn kävi Australiassa tai Etelä-Afrikassa ja sai sieltä uutta vauhtia.

Pictorial Press Ltd / Alamy Stock Photo

http://is.mediadelivery.io/img/300/94d4b7fc18054e34bd3d2d67457aa437.jpg

Viimeisen uuden levytyksen hän teki 1982 Falklandin sodan jälkeen nauhoittamalla kappaleen I Love This Land.

Sitä ennen hänen mainettaan nuorempien keskuudessa oli betonoitu mm. Stanley Kubrickin elokuvalla Tri Outolempi (1964). Tuo elokuva päättyy filmisarjaan räjähtäviä atomipommeja, ja taustalla kuuluu Vera Lynnin laulu We’ll Meet Again.

Lynnin asemasta kertoo myös progeyhtye Pink Floydin albumi The Wall, jossa on hänestä osin kertova kappale Vera.

Dennis Potterin legendaarinen tv-sarja Laulava salapoliisi (1988) päättyi myös samaan Lynnin lauluun kuin Tri Outolempikin.

Vera Lynn oli aktiiviaikanaan monipuolinen laulaja, jolle mikään musiikinlaji ei ollut vieras, oli sitten kyse virsistä, countrysta tai viihdemusiikista. Se yhdessä hänen valloittavan persoonansa kanssa teki hänestä kaikkien brittien lemmikin.

Aktiivista elämää vanhuksenakin viettänyt Lynn jatkoi jo sodan aikana harjoittamaansa hyväntekeväisyystyötä sotaveteraanien, vammaisten lasten ja rintasyöpäpotilaiden hyväksi.