TERVEYS 16.4. 15:34

Kommentti: Niin vihaan kuntosalia, mutta sain lykätyksi diabetesta

DIABETESRISKI Kärsin jokaisesta minuutista, mutta silti jatkan treeniä, kirjoittaa toimittaja Riika Kuuskoski.

http://is.mediadelivery.io/img/300/29414ef0d3294680a61b950bbbb30c04.jpg
Tuoreen väitöstutkimuksen mukaan liikunnalla voi parantaa insuliiniherkkyyttä nopeastikin, siis torjua diabetesta.

Haluan jakaa oman onnistumiseni – jos se vaikka jotakuta innoittaisi. Muistan lukeneeni yli kymmenen vuotta sitten työtoverini, nyt jo eläkkeellä olevan IS:n viikonvaihdetoimittajan Kaarinan kolumnin siitä, kuinka hän ei saanut laihdutetuksi liikakilojaan, vaikka työterveyslääkäri varoitti metabolisen oireyhtymän vaaroista. Sitten tuli diabetes ja oli pakko laihduttaa.

Itse jäin suureksi hämmästyksekseni kiinni sokeriarvosta terveystarkastuksessa viime syksynä. Oli 6,2, kun raja on 6. Nojuu, enhän minä harrasta liikuntaa, mutta autottomana kävelen kuitenkin aika lailla ja ruokavalionikin olen pitänyt kohtuuterveellisenä. Miten niin diabeteksen esiaste? Niin epäreilua!

Hädässä ystävä tutaan, ja tällaisessa hädässä diabeteksesta väitellyt ystävä. Kun kailotin kohtaloani kirjallisuuspiirissä, Juha tarjoutui katsomaan laboratoriotulokseni. Pikapikaa sain toimintaohjeet: liikuntaa viisi kertaa viikossa puoli tuntia, kaksi kertaa lihaksia ja kolme kertaa kestävyysliikuntaa.

Minun liikuntainnostuksellani tämä tuntui lähes kuolemantuomiolta. Muistin kuitenkin Kaarinaa: jos tätä ei nyt tee, saa kohta diabeteksen, ja sitten se pitää tehdä kuitenkin.

Järkeilin että saan homman hoidetuksi vähimmällä vaivalla kuntosalilla ennen tai jälkeen työpäivän. Fysioterapeutilta vaadin idioottitasoisen helpon lihaskunto-ohjelman: 10 minuutin kuntopyöräilyn tai soudun päälle 3x20 jalkapunnerrusta, 3x20 käsipuntin nostoa penkillä vatsalihaksia kiristellen ja 3x20 liikettä jossain kummallisessa laitteessa, joka kehittänee syviä ja vinoja vatsalihaksia. Sittemmin paljastui, että kaikkia tein alkuun väärin. Esimerkiksi jalkaprässissä pinosin monta viikkoa painot tangolle, joka olikin vain varasto, eikä lisännyt haastetta treeniini.

Vihaan jokaista minuuttia. Olen kiduttanut itseäni marraskuun puolivälistä viidesti viikossa. Väliin on jäänyt vain pari kertaa lomalla. Treeni on kamalaa ja vie ihan liikaa aikaa. Vain kuntopyöräily on jotenkin siedettävää, koska samalla voi tehdä jotain: lukea, räplätä puhelinta, kuunnella jotain kuulokkeilla.

Toissa viikolla kävin verikokeessa. Arvo oli 5,4. Mainio, kommentoi työterveyshoitaja. On siis muodostunut lihaksia, verensokerilla on nyt paikka kulua. Sinnikkyyteni on palkittu. En ole vuodattanut hikipisaroita turhaan.

Juu tiedän. Vaara ei ole ohi ja täytyy jaksaa jatkaa. Kiitän Juhaa ja Kaarinaa ja hikoilen.

Mutta väitöstutkimuksessa kehuttu HIIT-treeni alkoi kiinnostaa. Ehkä tämän riesan voisi hoitaa jotenkin tehokkaammin.