SUOMI 100 21.4. 15:08

19.4.1943 oli koko jatkosodan hiljaisin päivä – hiljaisuuden keskellä osa eli jatkuvassa piinassa, mutta osa sai viettää lähes siviilielämää

Tarinat kiivaista taisteluista etulinjassa ovat vain osa sodan laajaa kokemusta. Läheskään kaikki eivät joutuneet etummaisiin poteroihin. Olo rintamalla ei välttämättä poikennut paljon siviilioloista.

Video ei ole katsottavissa laitteellasi.

Asemasodasta puhutaan jatkosodan hiljaisimpana vaiheena. Kaatuneiden tietokannan perusteella asemasodan kaikista hiljaisimmat päivät osuvat vuoteen 1943. Ne olivat 19.4. ja 7.11.: kumpanakin päivänä on merkitty kuolleeksi neljä suomalaissotilasta.

Pohjoisella rintamalla Kiestingin ja Uhtuan suunnalla suurimmat taistelut oli koettu jatkosodan alussa. Varsinkin Kiestingissä tappiot olivat olleet raskaita, mutta korpirintaman tapahtumat ovat jälkikäteen saaneet vähemmän huomiota kuin Karjalan Armeijan päähyökkäys Itä-Karjalaan sekä Kannaksen sotatoimet.

Tampereella asuva Timo Salokannel, 93, palveli jatkosodassa radiosähköttäjänä Kuusamossa ja Uhtualla. Radioasema sijaitsi rintaman takana. Kun rintamalohko oli muutenkin suhteellisen hiljainen, kuvailee Salokannel sotapalvelustaan hyvin rauhalliseksi.

– Vuonna 1943 siellä oli kaikki sodat sodittu. Se oli hyvin rauhallinen paikka, Salokannel kertoo ISTV:n 100 tarinaa sodasta -sarjan haastattelussa, jonka näet jutun pääkuvana olevalta videolta.

– Siellä tuli viettyä aikaa vähän niin kuin siviilissäkin.

Turvallisuuden tunteeseen ei kuitenkaan voinut tuudittautua. Salokannel palaa kertomuksessa Pistojoen maisemiin Uhtualle. Piston kylään oli matkaa 20 kilometriä ja sinne kulkiessa piti olla varuillaan vihollisen yllätysiskujen varalta.

– Siinä oli aina jännitystä, että mitä tapahtuu.

Sot.virk. P.J nis

https://is.mediadelivery.fi/img/300/66e64fb8a2674b4181b97b4942a73bf9.jpg
Radioasema toiminnassa jatkosodan aikana.

Asemasotaan kuuluivat tiedusteluhyökkäykset ja sissipartiot. Ne olivat melkein viikoittaisia. Partioiden tarkoituksena oli sekä tiedustella että häiritä esimerkiksi huoltoa. Vihollisen asemat saattoivat olla vain muutaman kymmenen metrin päässä. Toisissa paikoissa välissä oli laaja ja arvaamaton ei-kenenkään-maa. Pimeydestä yllättävien partioiden pelko kiristi vartiomiesten hermot äärimmilleen.

Jos sotilas kohotti varomattomasti päätään juoksuhaudasta, saattoi tarkka-ampujan luoti tai piiskatykin kranaatti viedä pään.

Tarkka-ampujien aiheuttamasta vaarasta ovat aiemmin 100 tarinaa sodasta -sarjassa kertoneet Jaakko Estola, Reino Kurvinen ja Ola Miettinen.

Jaakko Estola haavoittui vaikeasti tarkka-ampujan luodista. Kuuntele tarina alla olevalta videolta.


Katso video: 100 tarinaa sodasta: Jaakko Estola

Reino Kurvinen sytytti tupakkaa varomattomasti omissa asemissa. Hän joutui vihollisen tähtäimeen. Kuolema kävi lähellä.


Katso video: 100 tarinaa sodasta: Reino Kurvinen

Tukikohtaan tullut uusi sotamies ei kuunnellut vanhempien ohjeita. Ola Miettinen kertoo, miten vartiomies kaatui kesken vartiovuoron.


Katso video: 100 tarinaa sodasta: Ola Miettinen

Viimeksi 100 tarinaa sodasta -sarjassa on kerrottu neuvostopartisaanien verisestä iskusta Seitajärven kylään 1944. Paavo Saviaro todisti hirvittävän hyökkäyksen jälkiä.


Katso video: 100 tarinaa sodasta: Paavo Saviaro

Kalevi Launiainen kertoo puolestaan siitä, miten uskomaton tieto rauhan tuleminen oli syyskuussa 1944. Lähettiä ei meinattu uskoa alkuunkaan.


Katso video: 100 tarinaa sodasta: Kalevi Launiainen