SUOMI 100 17.2. 6:30

Valtava pommitushyökkäys alkoi kesken juhlien – näin Helsinki taisteli olemassaolostaan helmikuussa 1944

Kenraali Rauli Helminen oli 11-vuotias, kun vihollinen iski Helsinkiin kesken hänen isänsä, Suomen ilmatorjunnasta vastanneen eversti Frans Helmisen 50-vuotispäivien. Yllätysisku vaati noin 60 ihmisen hengen ja aloitti ilmatorjunnan sodan ankarimman tulikokeen.

Kenraalimajuri Rauli Helmisen mieleen 6. helmikuuta 1944 syöpyi unohtumattomalla tavalla. Päivä oli 11-vuotiaalle erikoinen heti aamusta. Kodissa valmistauduttiin perhejuhlaan.

– Isän syntymäpäiväjuhlallisuudet alkoivat kello 12. Erilaisia delegaatioita kulki virtanaan tuomassa lahjojaan, Rauli Helminen muistelee.

Helmisen isä, eversti Frans Helminen, oli korkein ilmatorjunnasta vastaava sotilas Suomessa. Sunnuntaina 6. helmikuuta 1944 sodan piti olla kaukana. Helminen vietti 50-vuotispäivivään kotonaan, Pohjoisranta 20:ssä, ”Kiholinnassa”, kuten upseerien rakennuttamaa asunto-osakeyhtiötä kutsuttiin.

Samoihin aikoihin kun eversti Helmisen kotiin Kiholinnaan kannettiin Alkoholiliikkeen puulaatikoissa leikattua rommia ja leikattua konjakkia, Helsingin ilmavalvonta havaitsi noin 40 kilometrin päässä Suomenlahdella venäläisen lentokoneen.

Pete Aarre-Ahtio

http://is.mediadelivery.io/img/300/c687937bc142425fbe5b3986c792effe.jpg
Rauli Helminen kertoo Helsingin pommitusyöstä.

Se ei kuitenkaan tullut Helsinkiä kohti, joten parikymmentä minuuttia myöhemmin ilmahälytys peruttiin. Päivä näytti jatkuvan mitä rauhallisimmissa merkeissä.

Kukaan Suomessa ei voinut aavistaa, että kello 14.35 havaittu yksinäinen kone oli ollut viimeinen lenkki kohta alkavassa hyökkäyksessä. Se kävi toteamassa sään sopivaksi kohta alkavalle suurhyökkäykselle.

Kun sää oli havaittu sopivaksi, Leningradissa esikuntaansa pitänyt Neuvostoliiton kaukopommitusilmavoiminen (ADD) 37-vuotias kenraalimajuri Aleksandr Golovanov antoi joskus iltapäivällä lopullisen käskyn. Suoraan Neuvostoliiton diktaattorin Josif Stalinin alaisuudessa toimivat kaukopommitusvoimat olivat olleet valmiudessa jo vuoden 1943 lopulta.

Tarkoitus oli iskeä ennekokemattoman suurella voimalla Helsinkiin ja pakottaa Suomi rauhaan.

Mutta milloin? Sen määräsi lopulta sää, eikä sen säätämiseen riittäneet edes diktaattorin valtuudet.

Helmikuinen talvipäivä alkoi hämärtyä. Pohjoisranta 20:ssä kohotettiin maljoja ja pidettiin puheita.

– Ilmatorjuntajoukot eri puolilta rintamaa toivat lahjojaan, monet olivat puhdetöitä, Helminen muistelee.

Vihollisen puolella tunnelma oli toinen. Sadat pommikoneet miehistöineen odottivat lähtökäskyä kentillä. Osa oli jo ilmassa, kuten Moskovan läheltä nousseet raskaat Pe-8-koneet. Kannaksen tukikohdilta operoivat pienemmät Il-4-koneet lämmittivät moottoreitaan, seuraavaksi ne saisivat lähtöluvan. Maali oli Helsinki, tarkemmin noin neliökilometrin alue keskustassa Vanhan kirkon ympärillä. Samaan aikaan vieraat tekivät lähtöä ilmatorjunnan tarkastajan syntymäpäiviltä.

– Juhlissa oli pieni tauko. Junalla Helsinkiin saapuneiden sukulaisten piti saapua kello 18-19 maissa, Helminen muistelee.

http://is.mediadelivery.io/img/300/b356a870911b46a6aee04f2b1456758d.jpg
Ilmapommituksen tuhoja Helsingissä.

Sot.virk. Eino Nurmi

http://is.mediadelivery.io/img/300/08f970865f3846c1a0e2cb52d91fd476.jpg
Kalevankadun varrella oleva asuinrakennus palaa.

Siinä vaiheessa aurinko oli jo laskenut. Kello 18.16 ilmavalvontakeskus (Ivak) sai tiedon, että Suomenlahden pohjukasta kuuluu lentokoneiden surinaa.

Varotoimena Helsingin turvaksi ryhmitetty Ilmatorjuntarykmentti 1 käänsi kaukovalvontatutkat itään ja Ivak käski minuuttia myöhemmin pimentämään Helsingin.

Tallinnan ilmavalvonta varoitti seuraavaksi Helsinkiä, mutta tietoa tuli myös omilta kaukovalvontatutkilta. Ne edustivat ilmatorjunnan moderneinta kalustoa. Tutkamittaajat havaitsivat suurien lentomuodostelmien tulevan kohti.

Kello 18.51 ilmasuojelukeskuksessa insinööri Esko Toivola painoi nappia. Sireenit alkoivat ulvoa ilmahälytyksen merkiksi.

Sen kuuli myös ilmatorjunnan tarkastaja eversti Helminen, joka odotti kotona sukulaisia juhliinsa.

– Ei isä siihen mitenkään reagoinut. Ilmahälytykset olivat arkipäivää. Ja mitäpä hänellä olisi ollut enää silloin tehtävissä muuta kuin luottaa ilmatorjuntaan ja sen miehiin.

Pian ilmatorjunta alkoi toimia. Santahaminaan sijoitettu tulenjohtotutka otti kiinni maalista ja välitti tiedot torjuntakeskukseen noin 30 kilometrin päässä olevista pommikoneista. Korkeavuorenkadun kallioluolassa viivoitin seurasi herkeämättä tutkalta tulevia etäisyystietoja.

Kun koneet olivat noin kymmenen kilometrin päässä Helsingin keskustasta, hieman kello 19 jälkeen jyrähtivät ensimmäiset raskaat ilmatorjuntatykit ja lähettivät kranaatit lähestyvien pommikoneiden reitille.

Taistelu oli alkanut.

Alla olevalta videolta näet kuvia Helsingin pommitustuhoista. Jutun pääkuvana olevalta videolta näet, miten Helsingin ilmapuolustus toimi helmikuussa 1944.


Katso video: Näin Neuvostoliitto pommitti Helsinkiä helmikuussa 1944

Raskaiden tykkien jälkeen taistoon yhtyivät keveät patterit. Helmisen kodin edessä Tervasaaressa oli 40-millisiä keveitä it-tykkejä.

– Ei sitä tajuttu silloin, millä voimalla vihollinen tuli. Se alkoi kuin mikä tahansa pommitus.

Kello 19.16 iskeytyivät ensimmäiset pommit Itä-Helsinkiin, kello 19.22 räjähti pommit Rautatieaseman takapihalla.

Helmisen perhe ei mennyt pommisuojaan.

– Isä ei koskaan mennyt kellariin rakennettuun suojaan.

11-vuotiaan pojan silmin pommitus oli jännittävää katseltavaa. Pommisuojiin ei mennyt moni muukaan helsinkiläinen.

Kapteeni Leo Veps l inen

http://is.mediadelivery.io/img/300/7c1ad6c9984e4e1593dfd67c3b8b8721.jpg
Sammutusmiehist töissä Pietarinkadulla.

Fred Runeberg

http://is.mediadelivery.io/img/300/e3b650425ab441bebec8ac6b6ccf59b1.jpg
Helsingin pommitusvaurioita 6-7.2.1944 tapahtuneessa pommituksessa.

Ihmiset eivät osanneet odottaa niin massiivista pommitusta. Varomattomuus näkyi suurina kuolinlukuina, jotka olivat ensimmäisen suurpommituksen kohdalla omaa luokkansa.

– Se oli sellaista räiskettä. Vihollinen pudotti valaisupommeja. Vaikka aurinko oli laskenut, oli valoisaa kuin päivällä.

Ilmatorjunnan valojuova-ammukset ja valaisupommit näkyivät aina Lahteen saakka. Siellä tajuttiin, että Helsingissä taisteltiin olemassaolosta.

– Isä tunsi huolta sukulaisista, jotka olivat tulleet hänen vuoksensa kaupunkiin ja jääneet pommitusten keskelle.

Korkeavuorenkadun kalliosuojassa torjuntaa johtanut Aake Pesonen muisteli myöhemmin, että Helminen soitti hänelle pian hyökkäyksen alettua ja tiedusteli tilannetta. Myöhemmin hän saapui paikalle seuraamaan torjuntakeskuksen toimintaa.


Katso video: Millaista oli, kun Helsinkiä pommitettiin 1944?

Kello 21 maissa pommitus alkoi hellittää ja vauriot näkyä. Noin 60 ihmistä oli kuollut tai kuolettavasti haavoittunut, puolensataa tulipaloa riehui.

Rauha oli vain väliaikaista, puolen yön maissa sireenit soivat uudelleen. Alkoi uusi hyökkäys, jota kesti aamuneljään. Toinen aalto vaati noin 40 ihmisen hengen.

– Sukulaiset löytyivät. He olivat selvinneet pommituksista elossa.

Ensimmäisen suurpommituksen jälkeen Helsingistä lähdettiin suurin joukoin pois. Helminen seurasi Helsingin viimeistä suurpommitusta Espoosta evakosta.

Rauli Helminen valitsi sotilasuran. Hän toimi sotilasasiamiehenä Moskovassa.

Isänsä tavoin hänestä tuli ilmatorjunnan tarkastaja. Hän oli valmistelemassa ilmatorjunta-aseiden ostoja ja käyttöönottoa Neuvostoliitossa 1980-luvulla.

Katso alla olevalta HSTV:n videolta, mitä Juhani Pesonen kertoo vuoden 1944 pommituksista Suomenlinnassa.


Katso video: Juhani Pesonen koki Helsingin pommituksen Suomenlinnassa

Talven 1944 tapahtumista ei puhuttu. Eikä siitäkään, että Helmisen isä oli Neuvostoilmavoimien iskiessä Suomen ilmatorjunnasta vastaava korkein upseeri.

Tiesivätkö he tämän?

– Varmasti taustat oli tarkastettu. Mutta ei niistä asioista puhuttu, Helminen sanoo.

Juttu on julkaistu Ilta-Sanomien Pommitukset-erikoislehdessä helmikuussa 2014.

Helsingin suurpommitusta on muisteltu myös ISTV:n suursarjassa 100 tarinaa sodasta. Alla olevalla videolla Olavi Aulamo kertoo, miltä pommitukset näyttivät Santahaminassa helmikuussa 1944. Lisää 100 tarinaa sodasta -sarjan jaksoja voit katsoa täältä.


Katso video: 100 tarinaa sodasta: Olavi Aulamo