SM-LIIGA 20.4. 20:58

Kommentti: SM-liigafinaalissa huikeita yksilösuorituksia – mutta huomasiko kukaan kahta todellista sankaria?

SM-LIIGA Ilta-Sanomien jääkiekkotoimittaja Jussi Paasi nostaa esiin viisi opetusta SM-liigan toisesta finaaliottelusta.

https://is.mediadelivery.fi/img/300/a2598b741f0c41ea8ec8ef27114bfe1b.jpg

1. Poikkeuksellinen ratkaisu kannatti

Ensimmäisen finaalin isoimmat otsikot revittiin tuomarien linjattomuudesta. Tiistaina kritiikkiin todella oli aihetta. Toiseen kamppailuun raitapaidat vaihtuivat, ja samalla vihellysten laatu parani merkittävästi.

Huomionarvoista oli, että ottelun tuomitsi kaksi tamperelaista erotuomaria, Anssi Salonen ja Timo Favorin. Ensimmäistä kertaa SM-liigassa sallittiin viheltäjien olevan samasta kaupungista kuin jäällä oleva joukkue.

Erotuomarijohtaja Jyri Rönn heitti muinaisen tavan roskiin, ja se kannatti. Salonen ja Favorin tuomitsivat ottelun erinomaisesti. Päätuomarit aistivat pelin hengen alusta lähtien – ja uskalsivat nostaa kätensä pystyyn rohkeasti.

Tästä nähtiin toisessa erässä oivallinen esimerkki, kun Favorin passitti Tapparan Aleksi Elorinteen jäähylle estämisestä.

Liian monta kertaa kiekottoman pelaajan estäminen jää viheltämättä, mutta tänään ei jäänyt.

Raitapaidoille illan esityksestä täysi kymppi!

2. Nimi selässä ei kerro totuutta

Tappara on paperilla huomattavasti nimekkäämpi ja taitavampi joukkue, mutta KalPa näytti, että nimi selässä ei kerro pudotuspeleissä välttämättä taidoista mitään.

Tästä huikeimman näytön antoi KalPan Jyri Junnila, joka taikoi rajallisesta työkalupakistaan esiin hämmästyttävän pehmeät kädet ja teki taidokkaasti kotijoukkueen toisen maalin.

Junnilaa ennen yksilötaitoaan esitteli Matias Myttynen. Ketterän pyörähdyksen jälkeen kaunis rystynosto maalin ylähyllylle. Osuma meni heittämällä koko kauden tyylikkäimpien maalien joukkoon.

3. KalPa näytti taas luonteensa

Finaalisarjan johtoasema näkyi kotijoukkueen otteissa ensimmäisessä erässä. Keltamustat olivat kaukana siitä hurmoksellisesta pelaamisesta, jota Niiralan montussa nähtiin välierissä. Pelaajien kehonkieli ei huokunut varmuutta, kiekolliset ratkaisut olivat KalPalle epätyypillisen hätäisiä.

Toisessa erässä kuopiolaiset näyttivät, mistä heidän tämän kauden kasvutarinansa rakentuu. Tuttu pelirohkeus palasi, ja jälki oli sen mukaista.

Myttysen ja Junnilan maalit alleviivasivat sitä itseluottamusta ja rentoutta, joka joukkueen kopissa vallitsee. Virheitäkin saa tehdä, kunhan uskaltaa yrittää.

4. Keltainen muuri kasvoi jälleen metrin

Tapparan pahin painajainen finaaleissa on Eero Kilpeläinen. Kilpeläinen oli jälleen kerran KalPan voiton takuumies. Hän päästi selkänsä taakse Juhani Jasun tarkan laukauksen, mutta sen jälkeen muurasi maalinsa järisyttävällä varmuudella umpeen.

Maalivahtipelissä kuopiolaisilla on selvä etu. Se ei ole Tapparan Dominik Hrachovinan syytä, vaan johtuu vain ja ainoastaan Kilpeläisen uskomattomasta vireestä.

5. Mitään ei ole vielä ratkaistu

KalPa johtaa nyt voitoin 2-0, mutta finaalisarja on kaikkea muuta kuin ohi. Tappara näytti toisen kamppailun avauserässä, mihin se parhaimmillaan pystyy.

Tapparan materiaali on niin laadukas ja lavea, että joukkue kykenee nostamaan pelaamisen tasoa merkittävästi. Se tosin edellyttää sitä, että kirvesrinnat ottaa mallia pelirohkeudessa ja aloitteellisuudessa KalPalta.

Viimeistään nyt on selvää, että varovaisuudella tai vastustajan kyttäilyllä tätä sarjaa ei voi voittaa. Suomen mestaruutta juhlii tänä keväänä rohkeampi joukkue.