KOTIMAA 19.6. 16:53

Kolmesta tuhopoltosta tuomittu Maria, 24, katuu: ”Muistan nähneeni paperitollon ja sytkärin kädessäni”

Tuhopoltoista tuomittu 24-vuotias Maria suorittaa yli viiden vuoden rangaistusta Hämeenlinnan vankilassa. Hän haluaa kertoa tarinansa, ettei kukaan päätyisi samaan pisteeseen kuin hän.

Joonas Salo / IS

https://is.mediadelivery.fi/img/300/c60880a8a5f24fceb194a982a2fa943a.jpg
Maria ei puolustele tekoaan, vaan haluaa kantaa siitä vastuun.
– Haluan kertoa tarinani, jos se auttaisi edes yhtä masentunutta tai muista mielenterveysongelmista kärsivää nuorta puhumaan omaisille, jos mielenterveyspalvelut ei ota asiakkaakseen. Omaiset ja oikeat ystävät eivät torju. Haluan kertoa tarinani siksi, ettei kukaan päätyisi itsemurhaan tai tähän pisteeseen kuin minä, joka olen vankilassa, 24-vuotias Maria sanoo Hämeenlinnan vankilassa.

Hän istuu viiden vuoden ja kolmen kuukauden vankeusrangaistusta kahdesta törkeästä tuhotyöstä ja yhdestä törkeän tuhotyön yrityksestä. Maria sytytti viime vuoden kesäkuussa kolmeen eri otteeseen Tampereen Hervannassa kerrostalon häkkivarastoja tuleen. Hän asui itse samassa kerrostalossa yhdessä noin sadan ihmisen kanssa.

Minä olen syyllinen. Minun pitää kärsiä tuomioni. Olen tehnyt pahaa.

Maria ei puolustele tekoaan, vaan haluaa kantaa siitä vastuun. Hän hyväksyi käräjäoikeuden tuomion eikä valittanut siitä hovioikeuteen.

– Minä olen syyllinen. Minun pitää kärsiä tuomioni. Olen tehnyt pahaa. Minulla ei ole ikinä ollut mitään positiivista ajatusmaailmaa rikollisuutta kohtaan. En halua satuttaa ihmisiä edes välillisesti. Minä aiheutin materiaalista tuhoa, mutta siellä on mennyt ihmisten tärkeitä muistoja. Minua hävettää ja suututtaa, että minä olen ne muistot tuhonnut. Olen myös miettinyt, miten pahasti olisi voinut käydä, Maria puhkeaa itkuun.

Joonas Salo

https://is.mediadelivery.fi/img/300/d784cb1c5c5640ce9284f299bf1d05c9.jpg
Maria suorittaa yli viiden vuoden vankeusrangaistustaan Hämeenlinnan vankilassa.

Nuhteeton rikostausta ennen tekoja

Tekoaikaan Maria kävi lounasravintolassa töissä, hän oli valmistunut maalariksi ja hän soitti bändissä. Hänen aiempi rikostaustansa on nuhteeton.

– En ollut ennen tekojani koskaan aikaisemmin ollut putkassa. Kun poliisivankilan ovi kolahti kiinni, mietin, olenko minä oikeasti voinut tehdä ihmisille pahaa. Onneksi tuho jäi vain materiaalisiin asioihin, mutta silti se tuntui niin pahalta, että olisin halunnut kuolla.

Nainen tuhopolttajana on hyvin harvinainen. Tuhopoltoista väitellyt lääketieteen tohtori Annika Thomson kertoi aiemmin Ilta-Sanomille, että naisilla tuhotyöt ovat usein avunhuutoja.

– Minulla ei ole kauheasti muistikuvia ensimmäisestä palosta. Toisessa palossa muistan nähneeni paperitollon ja sytkärin kädessäni. Muistan myös ajatuksen, ettei näin saa tehdä. Kahta ensimmäistä seurasi hirveä paniikki. Yritin toivoa, että kaikki olisi vain unta. Olin todella helpottunut, kun kuulin paloautojen äänet. Kolmas palo oli aika pitkälti sellainen, että halusin vain jäädä kiinni ja ottaa vastuun teoistani. Tavallaan ne olivat hätähuutoja, mutta tunteeni pääsivät valloilleen väärällä tavalla. Lähipiirini oli todella hämmästynyt teoistani. Niin olen itsekin vielä, Maria sanoo.

Jos minulle annetaan mahdollisuus, yritän ottaa tästä ajasta kaiken irti.

Oikeus otti rangaistusta määrätessään huomioon Marian aiemman nuhteettomuuden, hänen henkisen terveydentilansa, toiminnan esitutkinnassa rikostensa selvittämiseksi sekä sen, että tuhot jäivät materiaaliselle ja suhteellisen alhaiselle tasolle.

– Yritin kuulusteluissa selvittää osuuteni. Halusin samalla myös hyvittää tekoni, vaikka kuulusteluissa asian selvittäminen ei ole mielestäni tarpeeksi hyvittämään tekoani.

https://is.mediadelivery.fi/img/300/641899f925e6408e97e4cb3bb52139e7.jpg

Haki terapiaan, mutta ei päässyt hoitoon

Tekojen aikana Maria oli syyntakeinen. Mielentilatutkimuksessa hän sai diagnoosiksi muun muassa keskivaikean depression.

– Yritin ennen tekojani hakea apua lapsuuden traumaan, joka vyöryi sinä keväänä päälleni kuin hyökyaalto. Soitin numeroon, joka minulla oli aiemmista käynneistäni ja pyysin päästä juttelemaan. Minun ei katsottu olevan kuitenkaan akuutti tapaus, enkä päässyt hoitoon.

Muualta Maria ei hakenut apua, koska pelkäsi joutuvansa sairauslomalle.

– Minulla oli mukava työharjoittelupaikka, ja olen aina purkanut negatiiviset tunteeni tekemiseen. Tuona keväänä alkoholinkäyttöni lisääntyi huomattavasti. Kun vankilassa katsoin tiliotteitani, niissä luki vain baari, baari, baari. Yritin turruttaa alkoholilla tunteitani, mutta alkoholi ja masennus eivät sovi yhteen.

Maria kertoo kärsineensä mielenterveysongelmista nuoruudesta alkaen. Osan hänen menneisyydestään näkee hänen käsistään. Niissä on viiltelyn jälkiä. Housut peittävät jäljet jaloissa.

– Olen yrittänyt kolme kertaa itsemurhaa. Olen pienestä pitäen pitänyt negatiiviset tunteet sisälläni. Olen selvinnyt niiden kanssa pääasiassa yksin. Minun on ollut vaikea pyytää apua. Koska olen pitänyt kaiken sisälläni, lähipiirinikin on luullut, että minulla on asiat ok.

Vankila katkaisi päihteiden käytön

Hän kertoo koulukiusaamiskokemuksistaan pienellä paikkakunnalla.

– Minulla on kotiolot olleet hyvät. Olin poikatyttö. Pojat eivät halunneet leikkiä tyttöjen kanssa, enkä minä halunnut leikkiä kotia. Kun sitten yritin päästä mukaan tyttöjen leikkeihin, minun piti maksaa, että sain hypätä narua muiden tyttöjen kanssa.

Marian kertoma on kirjattu myös hänen mielentilatutkimukseensa, jonka hän näyttää. Siellä kerrotaan hänen heikosta itsetunnostaan, tyhjyyden tunteesta ja yrityksistä selvitä elämästä yksin muita rasittamatta.

Toivon, ettei kenenkään muun tarvitse mennä tällä samalla kaavalla

Maria sanoo vankilan tuoneen hänen elämäänsä myös hyvää.

– Vankila on katkaissut päihteiden käytön, ja olen päässyt terapiaan. Pääsin terapiaan jo poliisivankilassa, mistä olen ikuisesti kiitollinen toiselle tutkijalle. Jos minulle annetaan mahdollisuus, yritän ottaa tästä ajasta kaiken irti. Olen piha- ja pajatöissä. Yritän suorittaa lisää ammattiopintoja.

Tulevaisuudessa hän toivoo voivansa elää normaalia elämää ja käydä töissä, vaikka tietää, että hänen rikoksensa voi vaikeuttaa töiden saantia.

– Aina on joku ihminen, jolle voi jutella. Minä opin sen liian myöhään kantapään kautta. Toivon, ettei kenenkään muun tarvitse mennä tällä samalla kaavalla, Maria sanoo ja pyyhkii silmiään vankilan paitaan.