JALKAPALLO Päivitetty: 13.10. 14:22

Talibanit teloittivat 10-vuotiaan tytön isän – 20 vuotta myöhemmin Nadia Nadim tekee kaikkea sitä, mikä saisi murhaajat raivoihinsa

JALKAPALLO Huippujalkapalloilija Nadia Nadimin tarina on osoitus, mihin rohkeus ja periksiantamattomuus voivat parhaimmillaan johtaa.

Video ei ole katsottavissa laitteellasi.

”Hän ei ole pelkkä jalkapalloilija.”

Manchester Cityn naisjoukkue julkaisi uudesta pelaajahankinnastaan syyskuun lopulla esittelyvideon, johon liitettiin kyseinen lause. Futisseurojen pr-koneisto tunnetaan loppuun asti hiotuista mainoslauseistaan, mutta tällä kertaa sopivia sanoja ei tarvinnut etsiä pitkään.

Englannin jalkapallokentille hiljattain siirtynyt Nadia Nadim, 29, ei ole pelkästään yksi maailman parhaista hyökkääjistä. Hän on myös kotimaansa jättänyt pakolainen, yhdeksää kieltä puhuva lahjakkuus ja kirurgin ammatista haaveileva lääkäriopiskelija.

Tanskan maajoukkueessa pelaavan Nadimin tarina on inspiroinut lukuisia ihmisiä. Sillä tarinalla oli kuitenkin pahin mahdollinen alku.

Pelon aikakausi

Nadia Nadim syntyi vuonna 1988 Heratin kaupungissa läntisessä Afganistanissa vapaamieliseen ja uudistushenkiseen perheeseen. Vanhemmat Rabani ja Hamida uskoivat sukupuolten väliseen tasa-arvoon ja halusivat lastensa elävän yhteiskunnassa, jossa olisi mahdollista toteuttaa unelmiaan.

Afganistanin armeijan kenraalina toiminut isä Rabani tutustutti tyttärensä muun muassa jalkapalloilun maailmaan. Iltapäivät kuluivat usein kotipihassa palloa potkien.

– Isä oli hulluna jalkapalloon. Hän yritti välittää rakkautensa peliä kohtaan viidelle tyttärelleen, Nadim muisteli vuoden alussa Kansainvälisen jalkapalloliiton Fifan verkkosivuilla julkaistussa haastattelussa.

Isän ja tyttärien pelihetkille tuli kuitenkin katkera loppu, kun ääriliike Taliban kasvatti merkittävästi valtaansa 1990-luvun puolivälissä.

imago / foto2press / All Over Press

https://is.mediadelivery.fi/img/300/e96835a7b09e4693bbae793254f0118e.jpg
Nadim tunnetaan pelikentillä rohkeasta ja luovasta hyökkäyspelistään.

Vapauden tilalle tuli äärimmäinen kontrolli, tasa-arvon tilalle tiukat vanhoilliset lait.

Jalkapalloon rakastuneella Nadialla ei ollut asiaa pelikentälle tai juuri minnekään muualle. Naisilta kiellettiin kouluttautuminen, työnteko ja kulkeminen kadulla ilman miesseuraa.

Vuonna 2000, Nadian ollessa 10-vuotias, Talibanin johtajat kutsuivat hänen isänsä tapaamiseen. Rabani ei koskaan palannut kotiin.

Kuusi kuukautta myöhemmin perhe kuuli pelkäämänsä uutisen. Taliban oli teloittanut liian vapaamielisenä pidetyn Rabanin aavikolla. Elämästä pelon hallitsemassa yhteiskunnassa tuli äiti Hamidalle ja hänen viidelle tyttärelleen mahdotonta.

– Meitä oli kuusi naista. Meillä ei ollut tulevaisuutta. Kaikki ympärillä paloi, Nadim kertoi.

Alkoi pakomatka väärennettyjen pakistanilaispassien avulla.

Keskelle ei-mitään

Perhe matkusti salaa Pakistanin kautta Eurooppaan. Italiassa he hyppäsivät rekkaan aikomuksenaan matkustaa Lontooseen, jossa Hamidalla oli sukulaisia. Perhe ja muut kyydissä olleet pakolaiset matkustivat useita vuorokausia pimeydessä ja kylmyydessä.

– Olimme toiveikkaita, mutta peloissamme. Siinä tilanteessa ei ollut hauskaa olla lapsena. Olimme jättäneet kaiken taaksemme tietämättä, mikä meitä odottaisi, Nadim kertoi Vice Sportsille.

Monta päivää myöhemmin rekka pysähtyi ja jätti matkustajat keskelle maaseutua.

imago / Hartenfelser / All Over Press

https://is.mediadelivery.fi/img/300/83cbddab250547a880ec379d325f8ee7.jpg
Nadia Nadim toivoo osoittavansa jalkapallomenestyksensä avulla, että kaikki on mahdollista.

12-vuotias Nadia ja hänen perheensä olivat hämillään. Kyselyjen jälkeen selvisi, että heidät oli jätetty Tanskaan, Keski-Jyllannissa sijaitsevaan Randersin taajamaan.

Perhe sijoitettiin lopulta Kööpenhaminaan turvapaikanhakijoille tarkoitettuun Sandholmin keskukseen. Elämässä alkoi olla pitkästä aikaa hitusen tasapainoa.

– Sitä ei voi sanoa vapaudeksi, mutta se oli uusi alku. Vastaanottokeskus oli parempi vaihtoehto kuin toivottomuus. Se oli onnellista aikaa. Kaipasin isääni, mutta muu perhe oli kanssani, Nadim muisteli Fifan sivuilla.

Pian Nadim siskoineen huomasi lähikentällä palloa pelaavat juniorit. Ei mennyt kauaa, kun jalkapallosta tuli taas osa afgaanityttöjen elämää.

– Aloimme pelata koko ajan. Emme edes tienneet, mistä jalkapallossa oli kyse. Tiesimme vain, että piti potkia palloa, juosta ja yrittää tehdä maaleja.

Menestystarinan alku

Nadim pyysi päästä pelaamaan vastaanottokeskuksen lähellä harjoittelevaan juniorijoukkueeseen ja sai lopulta luvan tulla harjoituksiin.

Intohimoisesti peliin suhtautuva tyttö teki joukkueen valmentajaan vaikutuksen. Hän pyysi Nadimia tulemaan takaisin seuraaviin harjoituksiin. Koska kaksikolla ei ollut yhteistä kieltä, valmentaja kirjoitti paperinpalaselle päivämäärän ja ajan ja ojensi sen tytölle.

Siitä alkoi yksi naisjalkapalloilun hienoimmista menestystarinoista.

imago / foto2press / All Over Press

https://is.mediadelivery.fi/img/300/cfbb9b112f3c4b5a92c9f9f1c5fbd16c.jpg
Nadim tuuletti tekemäänsä osumaa kesän EM-kisoissa.

Rakkaus jalkapalloon ja mahdollisuus harjoitella ohjatusti toivat tulosta. Nadim solmi ensimmäisen ammattilaissopimuksensa 18-vuotiaana. Vuonna 2008 saatu Tanskan kansalaisuus avasi ovet myös maajoukkueeseen.

Nadimin mukaan jalkapallo oli avainroolissa sopeutumisessa uuteen maahan ja kulttuuriin. Kuningaspeli toi päiviin iloa. Junioriaikoina muita tummaihoisempi Nadim kuuli välillä huutelua kentän laidalta, mutta tulisieluinen persoona antoi yleensä palaa takaisin.

– Olen ihminen, joka sanoo sanottavansa. Voin sanoa, että ”turpa kiinni, tee omaa juttuasi ja minä teen omaani”, Nadim sanoi Vice Sportsille.

Muutakin kuin jalkapalloa

Nykyään 29-vuotiaalla Nadimilla on takanaan menestyksekäs jalkapalloura. Hän on pelannut ammattilaisena Tanskassa ja Yhdysvalloissa ja siirtyi hiljattain Englantiin, Manchester Cityn kovatasoiseen joukkueeseen.

Maajoukkueessa Nadim on pelannut 74 ottelua tehden niissä 22 osumaa. Kesän EM-kisoissa hyökkääjä johdatti joukkueensa hopealle.

imago / Jan Huebner / All Over Press

https://is.mediadelivery.fi/img/300/11288bbdaa5748938122882fc2449f6b.jpg
Joukkuekaverit ympäröivät Tanskan avainpelaajiin kuuluvan Nadimin EM-finaalissa.

Nadim on pelaaja, joka on saanut ihailua joukkuekavereilta ja futisfaneilta ympäri maailmaa.

– Nadia on uskomaton ihminen. Hän tuo ympärilleen niin paljon valoa ja sanoo asiat suoraan. On mahtavaa, että joukkueessa on hänen kaltaisensa pelaaja, joka on täynnä itseluottamusta, entinen joukkuekaveri Casey Ramirez sanoi ESPN:lle.

Nadim ei ole pelkkä jalkapalloilija. Urheilu-uran ohella hän on opiskellut lääkäriksi Aarhusin yliopistossa tavoitteenaan valmistua plastiikkakirurgiksi. Hänen haaveenaan on auttaa ihmisiä, joiden ulkonäkö on vaurioitunut merkittävästi esimerkiksi onnettomuuden tai sairauden vuoksi.

Nadim on halunnut auttaa myös urheilun keinoin. Hän perusti ystävänsä kanssa vuonna 2008 jalkapallokoulun tanskalaisnuorille, joilla ei ole rahaa tai mahdollisuuksia harrastaa.

imago / Sven Simon / All Over Press

https://is.mediadelivery.fi/img/300/ce0257096fd44cbba709d8f8529c6c42.jpg
Nadia Nadim on pelannut Tanskan maajoukkueessa yli 70 ottelua.

– Ajattelimme, että jos saisimme köyhissä oloissa asuvat lapset kiinnostumaan urheilusta, he eivät ajautuisi rikosmaailmaan. Tiedän, miten isoon rooliin urheilu voi elämässä nousta, Nadim kertoi.

Loputtomasta oppimisen halusta kertoo, että Nadim puhuu yhdeksää kieltä: tanskaa, englantia, saksaa, persiaa, daria, urdua, hindiä, arabiaa ja ranskaa.

Katse nykyhetkessä

Nadim on esimerkki kunnianhimoisesta naisesta, jollaista Afganistania terrorisoinut Taliban vihaa. Hän menestyy maailman kansoja yhdistävässä kuningaslajissa, on kouluttautunut ja tekee aktiivisesti töitä tehdäkseen maailmasta hiukan oikeudenmukaisemman paikan.

Nadim puhuu nykyään lapsuuden kokemuksistaan hieman vastentahtoisesti, sillä niitä on kaluttu haastatteluissa lukemattomia kertoja läpi. Hän haluaa keskittyä nykyhetkeen.

– Kyse ei ole siitä, että hän salaisi menneisyyttään. Hän ei vaan halua mainostaa sitä. Hän ei hae koskaan sääliä tai sano ”ette tiedä, mitä olen kokenut”, Nadimin entinen joukkuekaveri Katy Freels sanoi Vicelle.

Sen sijaan Nadim on antanut tekojensa puhua. Hän on elänyt elämää eteenpäin katsoen – ilman ajatusta, että jokin olisi mahdotonta. Se on ollut monessa mielessä täydellinen tapa kunnioittaa hänen isänsä muistoa.

Lähteet: Fifan verkkosivut, Independent, Vice Sports, Manchester Cityn verkkosivut, ESPN