ASUMINEN 12.10. 19:00

”Hyvä tästä tulee” totesi naapuripitäjän ekspertti Seppo – surulliseen kuntoon joutuneen sukutalon muutos on uskomaton

VANHAT TALOT 150-vuotias Kraatarin talo on komea pohjalaistalo: ryhdikäs kuin mikä ja kaunis kuin koru. Vielä vuosi sitten näky oli aivan toisenlainen.

Virkkalaseura

https://is.mediadelivery.fi/img/300/feebc8330b2644ae9c04cb79d7194846.jpg
150-vuotias hirsitalo koki todellisen muodonmuutoksen.
Kukaan ei pitänyt huolta rakennuksesta, ja se näkyi myös päällepäin. Katto vuosi useammasta kohdasta, ikkunat olivat kivitettyjä ja vettä oli mennyt jopa lattian läpi.

Erityisen surullisen talon kohtalosta teki se, että sillä oli myös kulttuurihistoriallista arvoa. Kraatarin talo oli taiteilija ja hautausmaa-arkkitehti Ilmari Wirkkalan synnyinkoti. Ilmari vietti talossa koko lapsuutensa ja myöhemmin myös kesiä. Talossa viihtyi niin ikään Ilmarin poika, vuonna 1915 syntynyt Tapio Wirkkala.

Talon rapistuminen oli alkanut vuonna 1968. Silloin suvun viimeiset asukkaat muuttivat muualle. Sitten talo siirtyi omistukseen muille tahoille.

Kaustisen kyläläisiä talon kunto suretti. Monella oli muistoja rakennuksesta, eikä historiallisen kohteen laiminlyönti tuntunut oikealta. Myös sukua painoi huono omatunto: tuli tunne, että talon pelastaminen tulisi ottaa sydämen asiaksi.

– Kutsuisin sitä kunniavelaksi. Meidän olisi jo aikanaan pitänyt pitää talo kunnossa. Mutta kun suku hajaantui eri puolille Suomea, tuntui ettei siihen ollut mahdollisuuksia, Ilmari Wirkkalalle sukua oleva Pekka Kivelä kertoo.

Avuksi tuli Wirkkalan perinneseura, joka haki kunnostusta varten EU:n tukea. Seuran puheenjohtaja Kivelä toimi projektissa henkilönä, joka piti kokonaisuuden langat käsissä. Avuksi kutsuttiin perinnerakentamisen ammattilaisia ja koko joukko iloisia vapaaehtoisia, pääosin hyväkuntoisista eläkeläisistä koostuneita henkilöitä.

Virkkalaseura

https://is.mediadelivery.fi/img/300/be2b4f5ce9744767b9d83faaa35b637c.jpg
Tästä lähdettiin. Hirsitalo oli karussa kunnossa.

Alku ei kuitenkaan näyttänyt hyvältä, sillä lähes kaikki taloa katsomassa käyneet väittivät, ettei sitä voisi pelastaa.

– Sitten kutsuin kylään Seppo Kalliokosken, naapuripitäjän perinnerakentamisen ekspertin. Seppo pyöritteli päätään ja sanoi, että tästähän tulee hyvä. Vaihdetaan vähän hirsiä, Kivelä muistelee.

Kun työt alkoivat syyskuussa 2016, näky oli silti karu. Katto otettiin kuljetuksen ajaksi pois ja jäljelle jäi pelkkä hirsirunko. Se ei suinkaan ollut vahvaa ja paksua hirttä, vaan heppoisempaa, kitukasvuista mäntypuuta.

Hirsirunko saatiin kuitenkin siirrettyä uuteen sijoituspaikkaan ongelmitta. Uusi tontti löytyi Kaustisilta, kilometrin päässä kirkonkylästä. Paikalla sijaitsi muitakin asuttuja pohjalaistaloja.

Sitten alkoivat työt.

– Talkootyötunteja kului yli 3000. Ystävät, kylänmiehet ja sellaiset, jotka olivat aikaisemminkin tehneet tämäntyylistä, tulivat avuksi. Mukana oli myös ammattilaisia, Kivelä muistelee.

Valmista tuli hämmästyttävän nopeasti. Kesäkuussa 2017 vanha Kraatarin talo avasi ovensa – tällä kertaa museona. Kraatarin talo esittelee elämää sellaisena, kuin se Ilmari Wirkkalan lapsuudenaikoina oli.

Virkkalaseura

https://is.mediadelivery.fi/img/300/b722ebfbced041f7861877b6a1b5a835.jpg
Kraatarin talo avattiin kesäkuussa museona. Muutos on huikea.

Laiminlyönti, josta suku oli potenut pitkään huonoa omatuntoa, on nyt menneisyyttä.

– Työ oli erittäin palkitsevaa. Opin vuoden aikana valtavasti, Kivelä kertoo.

Kraatarin talon tulevaisuus näyttää hyvältä. Museo on auki talviaikoina muutaman kerran viikossa, ja vierailijoita on jo käynyt lukuisia.

– Miljöö on muodostunut hyvin viehättäväksi. Täällä on mukava käyskennellä. Paikalliset ihmiset tykkäävät tehdä tänne kävelylenkkejä ja vieressä sijaitsevasta Kaustisten perinnehoitolasta riittää kävijöitä, Kivelä kertoo.

Harkitsetko vanhan talon pelastamista? Pekan vinkit:

1. Työhön kannattaa ehdottomasti ryhtyä. Se opettaa ja palkitsee. Opastusta saa esimerkiksi museoilta.

2. Säilytä vain tervettä puuta.

3. Materiaaleja löytyy kyllä. Vanhoissa tapeteissa ja maaleissa valikoima on laajaa. Vain vanhaa lankkua ei ole kovin helppo löytää.

4. Ota yhteyttä pieniin sahoihin. He pystyvät tuottamaan aivan samanlaisia ovilistoja ja ikkunanpieliä, jotka noudattavat vanhaa mallia.