ASUMINEN 8.11.2016 7:56

Kati Tervo Kon-Mari-oppaasta: ”Lapsellinen tyyli alkoi pian ärsyttää”

KON-MARI Marie Kondon kustannustoimittaja olisi voinut pyyhkiä pois toistoa ja ryhdistää tekstiä. Siis siivota tarpeettomat kohdat kirjasta pois, kirjoittaa Kati Tervo.

https://is.mediadelivery.fi/img/300/c4e351cc50e24255b850c3b385d7859d.jpg
Hain tärkeää paperia kaaoksesta monta päivää. Sotku oli omaa aikaansaannostani. Etsimisen alkuvaiheessa älysin alkaa hävittää tuhansia kertyneitä a-nelosiani. Niistä syntyi säkkikaupalla papeririekaletta.

Paperit eivät olleet ongelmajätettä, mutta olivat niin henkilökohtaisia, etten halunnut niitä paperinkeräykseen, vaan polttouuniin. Vaikka tuskin kukaan silpusta olisi jaksanut koota käsikirjoituksen raakiletta. Silppuri meillä oli jonkin aikaa, mutta se tukkiutui heti. Repiminen oli nopeampaa. Samalla sai purkaa raivoa.

Näissä tunnelmissa luin suositun Kon-Mari-siivousoppaan. Filosofia kiinnosti aluksi. Antauduin miettimään sen tarjoamaa elämäntapaa.

Lapsellinen tyyli alkoi pian ärsyttää. Tuli mieleen jostain teinivuosina luetut Krishnamurtin filosofiat. En ole elämäntapaoppaiden kohderyhmää. Kahlasin pokkarin loppuun etsien villakoiran ydintä, koska siivoamisesta oli kyse. Kuntosalilla vanhempi nainen oli lukenut oppaan. Hänkään ei ollut pitänyt kirjoitustyylistä. Hän myönsi kyllä, että sukat ovat nyt paremmin järjestyksessä kuin ennen.


MARIE KONDON kustannustoimittaja olisi voinut pyyhkiä pois toistoa ja ryhdistää tekstiä. Siis siivota tarpeettomat kohdat kirjasta pois. Samalla metodilla kuin konmarilaisuus haluaa meidän poistavan turhia tavaroita komeroistamme.

Jos haluan vaatekomeroista löytää päälle pantavaa, minun pitää penkoa rytkymylläkkää tunnustellen, jospa lempipusero osuisi käteeni. Tunnistanko sen pehmeyden pimeältä hyllyltä? Pengon kirjan ohjeen mukaan vaatteitani. Lajittelen kaikki käytetyt ja käyttämättömät.

Milloin pidin näitä housuja viimeksi? Kolme vuotta sitten? Siispä luovun niistä, koska en edes mahdu niihin. Siitä seuraa kierrätysfilosofinen kysymys. Kehtaanko laittaa puolikäytetyt housut kierrätykseen vai heitänkö ne vain roskiin? Ehjien housujen hylkääminen on haastavaa. Ennen vanhaan leikattiin vanhoista vaatteista matonkudetta.

Kannatan konmarilaista ajatusta, että samanlaiset tavarat kuten vaatteet, lääkkeet ja valokuvat kannattaa järjestellä yhteen paikkaan eikä ripotella pitkin kotia. Se helpottaa elämää. Tavaroiden etsimiseen ei tuhlaannu aikaa.

Turhasta tavarasta on tarpeetonta pitää kiinni. Luopuminen vapauttaa ja tilaa syntyy. Onneksi en ole sukulaisten kuolinpesistä saanut tai huolinut yhtään enempää esineitä. Muistoesineitä kertyy helposti liikaa.

Olisin voinut itsekin oivaltaa, että käärmeenpesistä kannattaa luopua. Ne ovat käytettyjen ja rikkimenneiden laitteiden sotkuisia johtorykelmiä komeroiden perällä. On huojentavaa päästä niistä eroon.


HELSINGIN SANOMISSA kirjoitettiin Kon-Mari-filosofian seurauksista kierrätyskeskuksissa. Filosofiaan hurahtaneet konmarittajat täyttävät luopumillaan tavaroilla lajittelupisteet. Ne pursuavat lajiteltavaa roinaa. Mustien säkkien vallit kasvavat vuoriksi.

Kierrätysammattilainen Juuso Vähä-Piikkiö pohti jutussa sitä, onko uuden tavaran ostamisessa mitään järkeä, kun samaan aikaan luovutaan vanhasta käyttökelpoisesta tavarasta. Kodin järjestelijän kannattaa säilyttää järkensä ja suhteellisuuden tajunsa.

Sitä hukassa olevaa paperia en ole vieläkään löytänyt. Muutama nivaska on vielä läpikäymättä.